Poems for the Melodramatic Youth, Volume 2

Dearest reader,

It is time to be embarrising once more and share some real, human written poems about life for the sake of violently hating AI. These may not be masterpieces but they are, at least, bold attempts composed by my imperfect, fallible mind that is never definite about anything. Some of them I have written at my desk in my blue room in Kuopio, others in Savonlinna at my Olavinkatu flat which by accident also has blue walls. It seems some things refuse to change.

Moreover, writing poetry in 2026 at 26 was never what I imagined myself doing, yet, I have found that it is often the only thing that I can do – lean into the melodrama. Therefore, my diary has quickly become my most priced posession, not because it is valuable, but because it houses my mind and holds my hand and I like to think it is important.

So if you have a moment I kindly invite you to read a poem. It doesn't have to be one of mine but read one, any poem, for your own sake.

Hänen,

jonka ainoa etuoikeus on ollut olla rakastunut

ei ole vielä koskaan rakastanut:

ei miestä, ei naista, ei lasta

ei koiraa, mutta kissoja

elämää muttei todellisuutta

rakkauden ideologiaa ymmärtämättä Jumalaa

ymmärtäen Eevaa ja nälkää

ja käärmeitä

kun on häpeämätön voi kuvitella mitä vaan

ulkomaailmaa, niiden omenatarhoja

sitä, ettei tottele everstiä

kuinka neitseellisyys istuu hänen ruumiissaan

korkkaamattomana

kuin albiino odottaen rusketusta

osterina

ei vielä koskaan nieltynä

Hänessä,

joka vartoo shamppanjapullon poksahdusta

ei voi olla mitään hillittyä

ei lettikampausta, ei pikkuleipiä, ei kävelykenkiä

ei kuivaa suuta mutta pitsiä

ranskalaista

---

Helmikuu

Prinsessa leikki ei koskaan lopu

ja kun valtakunnassa vallitsee sopu sulokas

on päälläin jäähelmiä mulla, jalassain lasinen avokas

lumivalkeaa tylliä, sileää samettia

suonissa sinistä verta, viittana taivaan tähtikartat

silminä ametistit pienet mutta rakkaus

missä lienet?

Kaadan mä sadetta pilven päältä

ja yössä lennän pitkin peilijäätä tummaa

on valonain himmeä kuninkaan tähti, eväänä haltijapullaa

Jupiterin neitosena, Uranuksen tyttärenä

soi sanoissain vallankumousetydit, silkkitossuissa ma sipsutan

kukkii poskissa pakkasruusut, mutta vapaus

milloin saavut?

Päiväkirjan välistä tippuu iiriksen kukka

ja aamuruskon säteissä kimaltelee tukka tuuhea

on kasvoni kohti valoa, nostatan viimeistä tuulta

taivaanrannassa kultaa, hangella helmiä

kolmannen näytöksen valssi, loppukiitoksissa nöyränä niian

käy kutsu kuninkaan palaamaan kevään tullen

kotiin pilvilinnaan

---

Princess play never ends

and the love letters I have not send

are marked with a thousand careful kisses

consealing all my girlhood’s wishes

of treasures, travels and secret trapdoors

how I would wonder thru Yorkshire moors

collect seashells on Normandian shores

and dance every night at elegant balls

Princess play never ends

and all the flowers I have held

are pressed between yellowing diary pages

reminding me always of bygone ages

of dreams, dimples and young dalliance

how friendship was always the greatest alliance

cheeks aglow like a classic heroine

and nights passed watching the run of stearin

Princess play never ends

and every desire I have felt

are trusted inside a heart shaped locket

keeping it always in my chets pocket

of jackets, jumpers and dark blue jeans

how altered am I compared to my teens

does time gild memories in verdant scenes

and when girls get to turn into fearless Queens?

---

Me ei olla enää Lapissa

haluan vain viettää sunnuntain unelmoiden

teipata postikortteja seinille

ja tuijottaa kuutamomaisemaa johon en voi paeta

on yhtä ihanaa olla kotona ja poissa kotoa

vajota outoon melankoliaan alun ja lopun risteyksessä

katsella muistojen elokuvaa silmät kiinni ja sitä

miten äidin kasvot kurtistuu

Miksi en osaa rakastaa ketään kunnolla

Puut eivät huoju ulkona

---

On niin paljon asioita joilla on väliä

haluaisin saada sut nauramaan

kuunnella kikatustasi

oletko silloin onnellinen

Onko ihmiset silloin iloisia

hetken verran, kun ne nauraa

---

Joka pojat

Joka tytöllä päällään Joka poika

joka päivä kadulla jokainen tyttö

jokaisen pojan huomaa ja

jokaisella kerralla pelkää ihan vähän

jokaista liikettä, jokaista katsetta

joka ikistä kohtaamista

Joka pojan kanssa

aamutuimassa, iltahämärässä

yösydämellä yksinään

jokaisessa hetkessään

jokaisella retkellään

jona ohimennen huomaa

ettei joka pojalla päällään

oo Joka tyttöä

tuttua tai tavallista

taitavaa tai taiteellista

tunteellista taivahasta

ei tummaa tuulipukua

mustaa varjoa vahtinaan

enkelinsiipiä suojanaan

ei edes toista Joka poikaa

jolle voisi iltaisin soittaa

---

Not just a girl

Not just a girl, but more than

underneath lace and ruffles, goldielocks, a velvet jewelry box

beyond a web of vains, her faded acne scars

are sunkissed shoulders, a pale belly button and brown hair

growing all the right places

year by year her face subtly changes

facing all the ages of the world as a revolutionary

then an evolutionary, after that an idealist

hedonist, an impressionist painting blood red horizons

biting into ripe tomatoes (wiggle your toes)

stains of sleep dapple her white linens

not just a dream, but more than

a becoming of age dance and I wore a tiara, fairy wings

ringlets like Marie Antoinette, a kiss that’s sitting on her lips

blue is the colour of her wish

her scent, a jasmin soap; her cat, black like coal

she’s reading ‘Gentle is the night’

but the night is seldom gentle, only in the wild surrounded

by trees, five in the morning, early July

the garden smells like peace – white clovers, apple trees

you let me hold your earlobe in a lake side breeze

more then just a girl, more than just

my heart’s a muscle

so beat it musts

---

Kaikki tässä elämässä pelottaa niin suunnattomasti

Varsinkin ne hyvät asiat – koska niihin ei voi varautua

Koska kukaan ei varoita onnellisista kohtaloista

ja siksi ne tuntuvat luonnottomilta

---

Miksi minä olen vielä täällä?

likinäköisenä katson maailmaa kyynelvirran takaa

ja mietin hiljaa: onko siellä minulle paikkaa, kun

kaikkea on rakkaudella työstetty, hartaudella höystetty

unelmilla kuoruteltu, lupauksilla uhiteltu

vaan ei silti mitään kunnolla osaa

en kehtaa enää itseäni mainostaa, ainoastaan

pettymys mun rintaani poraa

uutta koloa häpeälle, synkkää syvää luolaa,

jossa sen paino pitää tiukasti ainiaan mut luonaan

Ja täällä minä vieläkin olen

on uutta yritettävä luonnottomin voimin huomenna taas

sillä tiedän: mä pystyn parempaan

enhän itseäni voi poiskaan komentaa, menemään muualle

sydäntäni telkeämään, ja

vaikka häpeää kannan

varoen toivoa sievää sinistä annan

laskea vesiin kaukaisen kotirannan

---

Millionaire song

If the world doesn’t need more millionares

why everybody wants to become one?

Are you ready to waste your limited years

in a pursuit of some

money,

power,

success

a CV that impress

another lame old CEO accross a tastless shiny room

vapid rich people driving us closer to our doom

Congratulations colleague! for being so brilliantly greedy

but his privet jet is bigger than yours, suddenly, you feel so little and needy

for more,

     wider,

     bigger

Can’t you just admit of being a common gold digger?

another day of increasing company networth

you think the stocks are praising your birth, and that’s right!

you adore to invest, never rest because you have to be the best at

buying,

selling,

boasting

your down to earth public image since

everything is profitable and your goal is to be formitable

industry leader with a red hot fast car

nothing is too high for you, so please, keep raising the bar

taller,

grander,

elevated

Darling, having millions is so celebrated!

and what’s life without a little peerpreassure

competitive market is there for our pleasure

Millionaires see there is money to spare

after all, living, according to them, is not so unfair

still,

yet,

even now

the world doesn’t need you anyhow

we don’t care about your linkedin engagement,

property management or next year’s expansion

so who is sorting your bins

    cutting your grass

    cooking your food or

    cleaning your bath

why to be useless lords with millions to guard

you will still fart and money can’t make it art

it don’t sound that smart

Sininen on hänen toiveidensa väri

ja ne toiveet tanssivat kukkivien ketunleipien seassa,

ratsastavat oravilla puusta puuhun, mättäältä toiselle

ne laulavat suusta mustarastaan keskiyön sinistä keijukaislaulua,

jossa eläimet puhuvat ja kimalaiset laiduntavat mustikkavarpuniityillä

suristen, hyrräten, kehräten unettavasti

uutterasti työstään palaa pitkin pientä puroa silloin myös siniset toiveet

silittämään poskea, puuterin pehmein käsin ja

hän ken vaipuu uneen sylissä keväisen illan

saa astella maahan unelmien ylitse riippusillan

---

Kevätyössä rastas lauloi:

on niin ihanaa olla vapaa!

järvessä hauki vettä kauhoi

mietti, milloin taas sataa

kuusikossakin joku nauroi

ja kohta lentää rapaa

kun tonttu tuima oksallansa kohti taivasta makaa, hän näkee

tuolta nousee keväinen myrsky

pian on levoton järven tyrsky

mutta tyynesti metsän orvokit keinuu

koivutkin sovussa tuulen heiluu, kuiskaten

hei tule tänne rattoisa sade ja

maailman uudeksi jälleen pane

---

26 years

I have wanted to be beautiful like you, like her, like them

like everybody else

it’s been a long time searching for a sense of self

I know, I know

I need to let some thoughts go urgently

but my vanity thinks I need her charity

for significance sake

what if, I don’t want to be fake anymore

no longer, ever after like you, like her, like them

like everybody else

happily

just happily

beautiful like myself

---

Hei paras ystävä

leikitäänkö vedenneitoja meidän lähirannalla

keskikesän aattona

syödään mansikkajäätelöä ja pannukakkua

koristellaan kulunutta lierihattua

Juhannus-ruusuin ja päivänkakkaroin

Saimaan saaressa kaksin jossakin

kuullaan kun norppa kalastaa

saunan lauteet kodikkaasti narahtaa

---

I write things down everyday:

what if violet was the color of love?

I want to sleep in summer hay

sometimes life tastes so bitter and tough

but you learn to swim it anyway

and if violet is the color of love

what will happen to red August roses

is anybody home in the house of the dove

your window gently lulls and closes

and I can’t sing underneath it anymore

because there are no violet roses

no purple summer hay

---

Sometimes we say the right thing in a wrong way

so it feels like falsehood

Sometimes we say the wrong thing on a right day

and get away looking handsome, good

but alone on the third floor at night

when the ceilings hold you down so stern and tight

invariably, each of us sigh:

what am I doing?

is this correct, precious or bright? and

why is the moon always pearly and white?

My thoughts, they turn to spells at twilight and choose to

hide, wonder and fright

Am I wrong or right?

Lost in silk dresses, playing a runaway bride

captivated by sounds of a black glorious tide

rising behind my left side in a shape of adulthood

no body gets to choose when they live for the first time

are you still here saying things at ninety nine

wrongly, rightly

sometimes, it takes all the languages in the world to say what is in your mind

and a lifetime to learn if what you said was actually true and kind

---

Nolon iskelmä

Noloo

Miks mä olen niin nolo?!

ei kukaan itsellensä mitään voi

olet salaa mun oma hobitti boi

kun tarjoot meille karkkii, sydän salmiakkii

aromin alla mä irvistelen

syön suuni puhtaaksi tiedät sen

ja sydämeni pamppailevan nielaisen

Olen vain nuori nainen pelkkää lihaa ja verta

eikä tämä ole minun ensimmäinen kerta

kun haaveeni lentävät päin sinistä merta

päistikkaa

Vain kuolevainen ei tässä voi muuta

öisin ulvon pilvistä täysikuuta

kuin koira etsin mä onnen luuta

ja lämmitän mun rakkauden äänihuulta

leiritulilla yksinään

Noloo

Miks kaikki on niin noloo?!

hiljaa mä sanon sulle moi

tiesitkö, oot mun dream boi

kun kirpparilla rekin tuolla puolen, häpeästä kuolen

mä tuijotin kai liian kauan

sun hiuksii sitten laattalattiaa

miten joku voikin maailmaa noin kaunistaa

Olen vain nuori nainen pelkään elämän tuskaa

ja vieläkin isi mua balettiin kuskaa

en kai uskalla astua tuoksuvaan uniusvaan

tuosta vaan

Vain kissanainen, hei ota mut kiinni

ei maistu minulle karvas punaviini

metsämansikkamaitoa, mä olen niin fiini

siks ei kukaan taakseni ikinä hiivi

noin yllättäin

Mutta sun t-paidassa oli jotain outoa hohtoo

ja käytöstapasi kuin sitä vanhankansan salaista rohtoo

olin mennyttä tyttöä vaikka sulla olikin viikset

mä tarviin rohkaisushotteja ainakin viidet

Voitko kertoa mulle olenko mä oikeesti nolo

koristeltaisiinko sieluni ammottava kolo

vesivärivedoin, sinikellokedoin

äkillisen kuoleman ajatuksen peloin

Miksi se on niin noloa kertoa sulle, että merkitset jotain ihanaa mulle?

---

At 01:43 am

I’m not that girl

I’m not that girl

I’m not that girl

I’m not that girl

I’m not that girl

I’m just not that girl

I’m not that girl

I’m not that girl

I’m not that girl

I’m not that girl

I’m not that girl

I’m not that girl

I will never be that girl

I’m not that girl

I’m not that girl

I’m not that girl

I’m not that girl

Will I ever be that girl

I’m not that girl

---

Eilen lähdin ulos tanssimaan

oli pakko päästä parketille diskopallon alle riehumaan

sinä iltana en mennyt aikaisin nukkumaan

en pukeutunut kiltisti ruudulliseen pyjamaan

olin kyllästynyt olemaan aina vaan

lempeä, leppeä, lämmin ja leuto

minä tulen kohta hulluksi

mutta se on vain omaksi parhaaksi

Katsos tuolla

minä riehupellenä nyt kirmaan

törmään naapurin juoru-Irmaan

ja nostan käteni hyvin syyllisenä ilmaan

en enää pääse töihin Irman siveelliseen firmaan

tarvitsen kokovartalo upotuksen pyhitettyyn mirhaan

heille mä olen vielä nuori ja neitseellinen

en edes kokonainen ihminen

En tahtoisi pahoittaa sun mieltä

kun näytän tanssilattialta kaikille teille kieltä

menkää jo oikeasti pois minun tieltä

kotoisin en ole mä kaukaa sieltä

missä ei käytetä runsaasti liikekieltä

railakas ja rosoinen, hikinen tanssiva nainen

hävytön, hieno, hilpeä kuin hurrikaani

minä olen tullut hulluksi

ja se on vain omaksi parhaaksi

katsos nyt

olen suorastaan sottapytty

kampauksenikin sotkuinen, kauhea mytty

on Irman otsalle ilmestynyt stressiryppy

kun mä huudan hälle ‘nainen otahan ryyppy

olis hyvä sinunkin joskus tehdä edes kyykky’

mutta heille mä olen liian humalassa

enhän pidä päätäni nöyrästi kumarassa

Ja onhan se aivan yksinkertaista:

Tyttö, sinä olet liian nuori

liian vanha

liian kaunis

liian ruma

liian rento

liian tuikka

paitasikin aivan hävyttömän piukka

liian vapaa

liian pieni

liian iso

liian täyteläinen

liiaksikin elävä liikkuvainen ihminen

illassa tanssiva uskomaton nainen

---

Kaikki ne asiat, joita halusin olla eivät ole tulleet kai toteen

Jo silloin kun mä olin kuusitoista heitin unelmani korissa lähiseudun jokeen

Sitten suljin huoneeni oven ja ulos jäi kokonainen maailma

en lähtenyt enää tanssimaan saleihin lauantaina

vaikka olinkin rakastanut tätä elämää aina ennenkin

Siis pliis, älä tule minun luokse

ota jalkasi alle, ole hyvä ja juokse

tajuutko, en voi tehdä sua onnelliseksi

olen vain hetken kultainen kaurakeksi

lähde kaupunkiin, kulta, joku toinen jo etsi

ei sovi mulle kaunis tyttöystävän pesti

sä tottelethan tämän viimeisen kerran

tiedät etten anna periksi piirunkaan verran

en ikinä

mutta kaikki ne roolit, joita aloin mä esittää eivät tuntuneet kai oikeelle

asetin kahvikupit aina väärin päin olohuoneen pöydälle tyhjälle ja soikeelle

ja sitten vasta ikkunat mä avasin, kun niiden takana ei ollut ketään

kuin härkkivää valoa uutukaisen, alkavan hirmuisen kevään

silti nuoruuden romanssin mahdollisuuden itseltäni mä evään kuten ennenkin

Siis pliis, älä tule minun luokse

ota jalkasi alle, ole hyvä ja juokse

tajuutko, en voi tehdä sua onnelliseksi

olen vain hetken kultainen kaurakeksi

lähde kaupunkiin, kulta, joku toinen jo etsi

ei sovi mulle kaunis tyttöystävän pesti

sä tottelethan tämän viimeisen kerran

tiedät etten anna periksi piirunkaan verran

en ikinä

Kaikki mun päiväkirja kirjoitukset kertoo silti susta

elät eeppisenä henkilönä osana jännittävää kertomusta

ja ne eriävät juonenkäänteet olen keksinyt mä päästä

voi kuinka toivon ettei rintani olisikaan ollut jäässä

silloin aikanaan

joten pliis, pyydän, tulisitko takaisin luokse

ota jalkasi alle, nyt syliini juokse

sä teit minut liiankin onnelliseksi

olit aina se kultainen kaurakeksi

lähden kaupunkiin, sieltä sinut mä etsin

saisinko kuitenkin tyttöystävän pestin

sä annatko anteeksi viimeisen kerran

tiedät että anelen romaanin pituuden verran

ainakin

---

I am startin to feel depleted. It has been a year since my last rock concert. And I want to hear how you play gitar. Life is not worth it without music and dance and everything that has been written about love. A leather jacket hangs out of body looking for a black night at a bar. She no longer smells like fame and my grandmom’s number five. She has not been out for a million years because nobody rocks in this town and I am worried I will never experience a night at Camden town. Why everything I want always happens in London?

---

Hänellä oli kädesään koko maailma, yhteys kaikkiin ihmisiin, mutta silti hän oli yksin

Usein omasta tahdostaan ja vielä useammin siksi, ettei koskaan todella tavannut ketään, eikä ne muutkaan kohdanneet toisiaan

Hän ja he lipuivat ujosti toistensa ohi ottamatta katsekontaktia ja siksi kukaan ei tiennyt naapuriensa silmien väriä

Oli oikeastaan tarpeetonta tuntea toisiaan enää nykyään ja jos jotain kuitenkin halusi tietää sen pystyi selvittämään tutkimalla profiileja, joita ihmiset rakentelivat, sepittelivät ja viilasivat ajankuluksi itsestään.

Siniset silmät, eilen päällä jakkupuku, ammatti rokkitähti, jouluna Thaimaalla, ei kihlasormusta, orja kissalleen

Näin tehtyään tunsi tuntevansa siis jo hänetkin melko perusteellisesti ja täten välttyi pätevin syin minkäänlaisesta kommunikaatiosta ulkomaailmassa asuvien kanssa

Mikäli joku kaikesta huolimatta yrittäisi kysyä, tervehtiä tai todeta jotain profiilien tutkimisen jälkeen voisi epämukavan episodin silti välttää tuijottamalla tyhjyyteen, mumisemalla käsittämättömiä, esittämällä kiireistä tai kieltä osaamatonta outoa turistia, jonka olemassaolo karkottaa ainakin ne junteimmat lörppäsuut

Älköömme siis puhuko hänelle ja antakaamme hänelle rauhan olla yksin ja yhteydessä kaikkiin maailman ihmisiin

---

Tytöt keskustelevat rannalla:

• leikitäänkö merenneitoja?

• joo

• näin puhutaan kalojen kanssa niin, että ne ymmärtävät

Puhaltaa kuplia veteen…

• jooko, että tää menee nyt nukkumaan järvenpohjaan ja tän hiukset hulmuaa vedessä traagisesti ja kaikki pikkukalat eksyy niihin ja sillä tavalla merenneidot kalastaa

• okei, mutta tän pyrstö on violetti ja tällä on taikavoimia ja tää syö vaan leviä koska kalat on tän ystäviä

• ja mulla on sininen pyrstö! Ei tää syö kaloja, vaan leikkii niiden kanssa hiuksien avulla

Molemmat räpiköivät tahollaan.

• nyt nää tapais silleen hyppäämällä vedestä kuin delfiinit

• joo, ja nää säikähtäis toisiaan eka koska yleensä violetti- ja sinipyrstöiset ei saa tavata toisiaan, mutta nää ystävystyy salaa

• ja jooko et näillä molemmilla ois ankarat isät

Kohtauksen dramaattinen toisto.

• mä keksin! Tää ois ajelehtinut rantahiekalle nukkuessaan ja sen pitää pelastaa tää kuivumiselta

• ja tää pyytää kaloja apuun! Pikkukalat vauhtia eviin!

• mut entäs jos se ei pysty pelastamaan tätä ja näitä sitoo sen takia menetetyn ystävyyden tuska… eli barbaarskolio

• ja sitten tän pyrstö haalistuu eikä tää enää kuulu kumpaankaan joukkoon ja tästä tulee hylkiö

Tuskailua rantavedessä. Alakuloa.

• tän kuolleen ystävän haamu joutuu seuraamaan sivusta sen elämän vaikeuksia

• ja tää kiroaa sitä, ettei voi hukuttautua koska on merenneito

• mennäänkö nyt evästauolle?

• joo, mulla on kylmä ja mun huuletkin on varmaan jo sinertävät

• niin munkin

• hei leikitäänkö seuraavaks sinihuulisia orpotyttöjä?

• jotka on löytänyt ruokaa ja yritää sen avulla tointua

• joo

Ripeää kävelyä kohti eväskoria.

---

Jotkut ihmiset rakastavat vettä, järveä tai merta

hiekkarantoja ja kallio luotoja ja valkoisia purjeita

sitä, kuinka kivet hioutuvat aaltojen tuhatvuotisissa hampaissa

ja sitä, miltä vesi näyttää pilvettömällä säällä

miten se tanssahtelee ulapalla, lyö veneen sivuihin

vaahtoutuu ja tummenee myrskyssä

Mikään ei ole niin kaunista kuin kesäillan peilityyni järvimaisema

ulpukat lahden pohjukassa, kuikan huuto usvassa

se ääni, kun joku pulahtaa saunasta uimaan

kun vettä katsoo tuntikaupalla, tuntee olevansa sovussa

tuntee olevansa hauki ja merikapteeni ja seireeni

tuntee lipuvansa

venen kokassa istuminen on lähes sama asia kuin lentäisi

vesillä kaikki on tehtävä rauhallisesti, lähes hidastetusti

on varauduttava olosuhteisiin

on kalastettava

on virvelöitävä

ja ehkä joskus vajottava pohjamutiin ikuiseen lepoon

sielunmaiseman liplattavaan syleilyyn

Mutta minä rakasta metsää, puita ja varpuja

lehtikattoja ja sammalmattoja ja tutkimattomia rotkoja

sitä hämärää vihreää valoa, joka siivilöityy neulasien välistä

ja sitä, miltä metsä tuoksuu sateen jälkeen – tai oikeastaan aina

miten haavat kuiskailevat aamutuulessa, linnut tähystävät oksilta

huhuilevat ja rapistelevat yläilmoissa

kaikkialla on runsasta ja vehreää ja mönkiväistä

koska kaikki on elossa mutta hitusen piilossa

kun metsään menee unohtaa ajankulun, yhteiskunnan konseptin

jokaisen asian, mitä mietti ennen katoaa sen syövereihin

tuossa on mansikoita, tuossa mustikoita

tuolla laho koivu ja tuolla polun päässä muurahaispesä

sananjalat runoilevat vailla sanoja ja silti niiden äänen kuulee

kävyt putoilevat syysmyrskyssä sienestäjän päälle

on niin hiljaista ettei voi olla yksin

kaikki se mitä on ollut ja on, on kirjailtu meiltä salassa juurakkoon

olen keijukainen, rölli, hengetär

olen olento, sudenkorento

metsästä tullut, metsään mennyt, metsään tuleva

maailman olomuoto muodostuu puista, ei ihmisluista

vain oikeasti pyhät ja pelottavat asiat tapahtuvat metsässä

on samoiltava muinaisilla mailla

se, mikä on villiä, on sitä loputtomasti

alusta loppuun

Yours Truly,

Siiri